Suomen kansallispuistot: Liesjärvi

Suomen kansallispuistot postauksissa kirjoitan tarinoita maamme mainioista kansallispuistoista. Kirjoitukset on lajiteltu niin, että kaikki samaa puistoa käsittelevät tarinat löytyvät aina yhdestä postauksesta. Kansallispuistokohtaiset postaukset kasvavat sitä mukaan kun retkipäiviä niihin kertyy enemmän.

Liesjärvenkansallispuisto sijaitsee Tammelan ylämaalla ja sinne ajaa Helsingistä käsin vain reilun tunnin. Puisto soveltuu hyvin päivä taikka viikonloppuretkille. Puistossa on paljon eri-ikäistä pääasiassa kuusimetsää, runsaasti rantaviivaa sekä myös perinneympäristöjä. Alueella on myös rikas linnusto ja onnekkas (sekä tarkkaavainen) kulkija saattaa törmätä jopa liito-oravaan.

2.-4.5.2016 Lehdos-Kaksvetinen-Lehdos

Vapun jälkeen vapaat jatkuivat vielä parilla päivällä, joten päätin käyttää ajan hyväksi tutustumalla Liesjärven polkuihin entistä paremmin. Ajoin paikalle aikaisin aamulla, jätin auton Lehdoksen parikkipaikalle ja suuntasin kulkuni aluksi kohti Pitkäkärkeä. Maasto oli miellyttävää vanhaa kuusimetsää. Maan peitti vihreä yhtäläinen sammalpeitto, johon valo siivilöityi puiden oksien välistä. Tuuli humisi latvustossa ja vanhat elinkaarensa päässä olevat puut narisivat voimakkaasti. Muita kulkijoita ei ollut ja sain nauttia tunnelmasta ihan yksikseni.

Käävät, nuo metsiemme hiljaiset ahertajat, kuvassa kantokääpä (Fomitopsis pinicola)

Itse Liesjärvi

PItkäkärjestä suuntasin Savilahteen lounaalle, jonka jälkeen otin suunnan kohti Hyypiökallion näköalapaikkaa. Sinne saavuttuani heitin hetkeksi pitkäkseni ja keitin kahvit. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Maisemat Tapolanjärvelle avautuivat mukavasti ja paikalla vierähti kahvitellessa ja huilaillessa reilu tunti.

Hyypiökallio

Illaksi kävelin Kaksvetinsen kodalle yöpymään. Kaksvetinen vaikutti jo edellisellä reissulla houkuttelevalta yöpaikalta, joten päätin nyt nukkua siellä. Se sattui myös sopvasti olemaan noin matkan puolivälissä.

Kaksvetinen

Nukuin kuin tukki ja sain kurottua kiinni kertynyttä univelkaa. Söin hyvän aamupalan kauniissa aamuauringossa, heitin rinkan selkääni ja lähdin kulkemaan Sikomäen kautta takaisin kohti puiston eteläosaa. Suuntasin kulkuni vielä Ahonnokkaan ja pienelle luontopolulle halki noin sata vuotiaan metsän. Näitä metsiä on etenkin eteläisessä Suomessa jäljellä hyvin vähän ja on onni, että ne ovat on ainkoinaan suojelta. Vanhassa metsässä on paljon lahopuuta, josta noin 30% niiden lajeista on riippuvaisia. Pidetään nämä metsät siis suojeltuina.

Cladina rangiferina, harmaaporonjäkälä

Cladina arbuscula, valkoporonjäkälä

Cladonia stellaris, eli palleroporonjäkälä

Lopuksi kuljin Korteniemen perinnetilan läpi, joka oli jo sulkeutunut siltä päivältä. Saavuin autolle alkuillasta ja päätin ajaa yöksi Hämeen luontokeskuksen ympäristöön Ruostejärven virkistysalueelle yöpymään. Ilta oli tyyni ja auringonlasku kaunis. Järveltä kantautuivat kuikkien huudot. Täydellinen paikka rentoutua vielä ennen seuraavana päivänä koittavaa paluuta arkeen.

Korteniemi

Hyvää yötä

15.-16.2.2017 Peukalolamminkangas-Peukalolammi-Kaksvetinen-Siltalahti-Peukalolamminkangas

Lyhytkin irtiotto on aina toisinaan paikallaan. Jos aikaa ei ole pidempään reissuun voi yksikin metsässä nukuttu yö tehdä ihmeitä ja rauhoittaa mieltä. Näillä ajatuksin suuntasimme lyhyelle retkelle helmikuun alun sateiseen ja koleaan ilmaan. Liesjärven kansallispuisto oli minulle uusi tuttavuus ja on aina mukava päästä tutustumaan täysin uusiin maisemiin.

Saavuimme perille melko myöhään ja oli jo pimeä. Olimmekin tästä syystä valinneet ensimmäiseksi etapiksi ja yöpaikaksi lähellä parkkipaikkaa sijaitsevan Peukalolammin laavun. Viihtyisän näköinen laavu tulikin nopeasti vastaan, jonka jälkeen alkoi majoittuminen ja polttopuiden teko.

Lyhyemmillä reissuilla on hyvä kompensoida aikaa luksuksella, joten illalla valistimmekin varsin maittavan päivällisen alku-ja jälkiruokineen sekä tietenkin asianmukaisine ruokajuominaan. Kyllä siinä nuotion loimussa nopeasti pääsi arki unohtumaan eikä helmikuinen tihkusadekaan enää haitannut pätkän vertaa. Uni tulee nopeasti kuunnellessa nuotion ritinää ja laavun kattoon koisevaa sadetta.

Peukalolammi on siis loistava paikka, jos kaipaa yhdenkin yön irtiottoa ja nuotion rätinää. Liesjärvellä saa myös todennäköisemmin tulistella rauhassa verrattuna vaikka Nuuksioon. 

Peukalolammi

Hyviin tapoihin kuuluu jättää jonkin verran sytykkeitä seuraaville tulijoille

Aamulla siistimme paikat ja lähdimme päiväksi kiertämään noin kymmenen kilometrin rengasreitin. Ensimmäisenä vastaan tuli Kaksvetisen kota, joka näyttikin varsin viihtyisältä paikalta. Ensi kerralla todennäköisesti yövytään siellä.

Kaksvetinen, oiva taukopaikka ensi kerralle

Siltalahti oli ns. tappokunnossa

Sää oli harmaa ja pitkospuut jäisiä. Mutta saipahan ainakin kulkea täysin rauhassa ja nauttia utuisesta ja hiljaisesti metsämaisemasta. Reitti oli kansallispuistoista tuttuun tapaan hyvin opastettu eikä suunnistamisesta tarvinnut sen kummemmin huolehtia. Sen verran kulkijoita puistossa oli myös viime aikoina ollut, että kulku-ura oli selvä ja tallattu. Ilman lumikenkiä ja suksia pärjäsi siis hyvin.

Autolle saavuimme juuri ennen pimeän tuloa ja ajoimme tyytyväisinä ja latautuneina takaisin pääkaupungin humuun.