Suomen kansallispuistot postauksissa kirjoitan tarinoita maamme mainioista kansallispuistoista. Kirjoitukset on lajiteltu niin, että kaikki samaa puistoa käsittelevät tarinat löytyvät aina yhdestä postauksesta. Kansallispuistokohtaiset postaukset siis kasvavat sitä mukaan kun retkipäiviä niihin kertyy enemmän.
Torronsuon kansallispuisto on vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja on oivallinen päiväretkikohde. Hyvä aloituspaikka reissulle on Kiljamon parkkipaikka. Sieltä löytyy kansallispuiston opastaulut sekä muutaman sadan metrin päästä myös puiston ainoa tulentekopaikka. Torronsuo on eteläisen Suomen suurin keidassuo ja tarjoaa helpon tavan päästä loikkaamaan luonnon rauhaan kaupungin vilskeestä. Linnuista kiinnstuneen kannattaa myös ottaa kiikarit mukaan, sillä alueen linnusta on hyvin rikas. Suon laidoilta löytyy myös kaksi lintutornia tirppojen tarkkailuun.
Ilvesreitti ~10 km 7.10.2016
Ilves opastaa
Kävimme kävelemässä Torronsuota kierävän Ilveslreitin, jolla on pituutta noin 10 km. Reitti on hyvä kävellä vastapäivään, koska silloin saa heti alkumatkasta käveltyä pois osuudet, jotka kukevat tienviertä pitkin. Loppumatkasta saa sitten nauttia laajan suon avarista maisemista sekä vaelluksen huipuksi kavuta vielä lintutorniin ihailemaan ympärillä avautuvaa maisemaa.
Kiljamon lähtöpaikan opastaulu.
Alkuun pitkospuut kuljettavat kulkijaa suonlaitaa pitkin, mutta enne kuin ehtii liikaa innostua, päättyy polku maantien laitaan. Tämän jälkeen on edessä asfalltitieosuutta noin 1,5 km, jonka jälkeen opasteet ohjaavat hiekkatielle Torron kylän suuntaan. Torron kyläosus on itseasiassa ihan viihdyttävää ja mukavaa maalaisidylliä ja pian polku taas poikkeaakin metsän siimekseen ja tiet ovat taakse jäänyttä elämää.
Alkumatkasta aurinkoinen sää ja mieli
Maantieosuus sekä Torron kylän maisemaa
Reitti on merkattu puihin keltaisin merkein, joten sitä on helppoa seurata. Ainoastaan Torron kylällä kävelessä kannttaa katsoa, ettei kävele Haipontie haarasta vahingossa ohi (niin kuin me teimme). Ilvesreitin opasteet on siinä kiinnitetty pienellä viitalla talon kulmaan.
Noin lenkin puoliväistä suon etelälaidalta löytyy lintutorni tulipaikkoineen, vaikka näitä
ei oltu opastaulun karttaan merkattu. Torniin kannattaa kivuta, jotta saa ensimmäisen kunnon näkymän suon yli. Tulipaikalla ei imeisesti ole valmista puuhuoltoa.
Maisemaa suon yli ensimmäisestä lintutornista
Tästä polku jatkuu pitkin suonlaitaa, kuusimetsän varjoissa ja ohi vanhan louhoksen. Louhokselta löytyy oivallinen infotaulu kaikille alueen geologiasta kiinnostuneilla. Kerrotaan myös, että aikoinaan jo itse A. E. Nordenskiöld on ollut isänsä kanssa tutkimassa alueen minaraalivaroja.
Lopuksi ja kuin kruunuksi koko reitille, saapuu polku aukealle suolle. Syksyisessä ilta-auringossa suo oli sanoinkuvaamattoman kaunis ja tunnelmallinen paikka. Viileä tuuli, suon ominainen tuoksu, avara maisema ja punainen väriloista yhdessä loihtivat ilmoille maagisen tunnelman. Hetken aikaa voisi kuvitella olevansa jossain kauempanakin kuin vain kivenheiton päässä kotoa. Ja paluu takaisin kaupungin sykkyyseen tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta.
Suopursu ja suopursun tuoksu ovat olennainen osa suoympäristöä.
Aakeeta laakeeta maisemaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti